sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Mieheys







Minkälainen on ihanteellinen mies? Miehen roolin vaikeutta pohditaan mediassa harvemmin kuin naiseuden roolia. Mieheydestä on vaikea kirjoittaa ja puhua, siitä on muodostunut jonkinlainen tabu. Miehien ja mieheyden erottaminen toksisesta apinamaskuliinisuudesta on sellainen asia, mitä ei yleensä ole tapana tehdä. Tavallisesti miehistä kirjoitetaan karvaisina apinoina, jotka röyhtäilevät ja juovat kaljaa, käyvät sotia, tappelevat nakkikiskan jonossa, raiskaavat ja ovat muutenkin aggressiivisia. Matalan tason toksinen apinamaskuliinisuus ajatellaan yleensä maskuliinisen energian ilmenemisenä sekä feminiinisen ja positiivisen hoivaenergian ja herkkyyden vastakohtana.

Yksi syy miksi maskuliinisuudesta on vaikea kirjoittaa, on siinä, että nykyinen keskustelu on polarisoitunut feminismin ja antifeminismin välille. Mieheydestä ja miehisyydestä puhuminen nähdään välittömästi feminismin vastustamisena tai koetaan, että se pitää voida oikeuttaa jotenkin erikoisilla syillä. Vaihtoehtoisesti mieheydestä, miehistä ja miesten seksuaalisuudesta on puhuttua varsin matalaotsaisella tyylillä erilaisten miesasiamiesten ja populaaristen evoluutiopsykologien toimesta. Oma kirjoitukseni irrottautuu tästä viitekehyksestä lähtökohtaisesti, eikä ota puolia nykyisten valli- tai juoksuhautojen muodostamiin rajanvetoihin feministien ja antifeministien välillä. Tämän keskustelun, tai sen totaalisen epäonnistumisen, jätän vain yksinkertaisesti huomiotta.

Aloittakaamme siitä, mitä kutsun matalan tason toksiseksi apinamaskuliinisuudeksi. Toksinen apinamaskuliinisuus on helppoa; se on tuhoisaa, aggressiivista, dominointiin pyrkivää käyttäytymistä, joka välittää statuksesta, omaisuudesta, kunniasta ja maineesta. Nyky-yhteiskunta onneksi on asettanut joitakin toimivia lakeja ja muita normeja, jotka rajoittavat toksisen apinamaskuliinisuuden ilmenemistä. Tämä tosin aiheuttaa nykypäivänä monille miehille ahdistusta ja tarpeettomuuden tunteita. He ovat umpikujassa, eivätkä tunnu tietävän mihin suuntaan elämässään suunnistaa. Nykykulttuuri on ifantilisoinut maskuliinisuuden ja tarjoaa pitkälti vain huonoja malleja. Mies esitetään mediassa ja viihteessä lähes aina rikkaana ja varakkaana joko suurilla lihaksilla tai business-puku päällä; miehellä pitää olla kallis auto ja Calvin Kleinin kalsarit ja pyykkilautavatsalihakset. Miehen pitää olla valmis tarttumaan aseisiin tai kasvottomasti ja kyseenalaistamaan totella valtion ja suurten johtajien käskyjä. Tai sitten mies esitetään elokuvissa päähenkilönä, joka on luuseri ja tästä syystä koominen Aku Ankka -hahmo. Mies on joko urhea macho konekiväärin, lihasten ja suuryrityksen kanssa tai sitten pilveä polttava nyhjääjä, joka joutuu suureen onnettomuuksien täyteiseen seikkailuun mennessään ostamaan DVD-soitinta viereisestä kylästä. Tämän lisäksi maskuliinisuus nähdään hyvin usein naiseuden tai feminismin vastakohtana. Vastakohta-ajattelu on tarpeetonta; 1 ja 0 eivät ole toistensa vastakohtia, mutta ovat kyllä dikotomia; 1:n vastaluku on -1. Kaikki edellä mainitut ovat sekä pinnallisia että vajaaälyisiä maskuliinisuuden muotoja, jotka ovat yksi osa ihmiskunnan ongelmia globaalilla tasolla. – Tämän kirjoituksen on kuitenkin tarkoitus keskittyä selittämään todellisen mieheyden ja miehisyyden vaikeutta.






Mitä on todellinen miehisyys? Se on jotain, mikä lähtee oletuksesta, että ihmisellä on kyky olla jotain enemmän kuin primitiivisiä viettejään toteuttava apina, oli hän sitten pieniä tai suuria sukusoluja tuottava biologiselta olemukseltaan. Nykyistä internetkulttuuria katsellessa joutuu toteamaan, että maailmassa ja Suomessa on suuri määrää nuoria ja vähän vanhempiakin Y-kromosomia kantavia yksilöitä, jotka ovat hukassa sukupuoli-identiteettinsä kanssa. Heidän maailmassaan uhkaaminen raiskaamisella, väkivallalla ja pahoinpitelyllä on jotenkin kunniakasta isänmaan puolustamista; käytös nähdään sopivana etenkin silloin kun se kohdistuu naispuolisiin poliitikkoihin tai muihin julkisuuden henkilöihin. Ilmiö näyttää kasvaneen viimeisen n. 10 vuoden aikana, kun olen asunut pitkälti Suomen ulkopuolella. Tämä on kuitenkin toksista apinamaskuliinisuutta, ei todellista miehisyyttä.

Todellinen miehisyys on kärsivällistä, empaattista, rehellistä ja suoraselkäisyyttä, joka pyrkii ilmenevällä toiminnallaan tekemään maailmasta turvallisemman, reilumman ja vakaamman paikan elää, kaikille. Todellinen mieheys luo tilaa ja tukea sille, että feminiinisyys ja herkkyys voi ilmetä ja kukoistaa maailmassa, ilmeni se sitten miesten tai naisten kautta. Todellinen mies osaa ottaa vastaan hoivaa, kykenee olemaan heikko, murtumaan ja itkemään; tarpeen vaatiessa hän kykenee asettumaan hoivaajan asemaan hetkellisesti. Vastoinkäymisten jälkeen, hän kykenee nousemaan rohkeasti ja optimistisesti kohtaamaan elämän vaikeudet kärsivällisesti ja tyynesti.

Todellisen miehen suurin vahvuus nousee uskalluksesta olla heikko, niin paradoksaalista kuin se vaikuttaisikin äkkiseltään olevan. Tarkoitan heikkoudella tässä yhteydessä sitä, että ihminen kykenee myöntämään sen, että hän ei tiedä kaikkea; sitä, että hän kykenee pyytämään apua; sitä, että hän kykenee myöntämään erehtyneensä ja sitä, että hän kykenee pyytämään anteeksi kun tulee mokattua. Nämä ovat kaikki piirteitä, joita toksinen apinamaskuliininen karvarystynen ei tee; mutta, antiikin Kreikassa tällaista ihmistä kutsuttiin suurisieluiseksi. Tällainen ihminen on hyvä tiimipelaaja ja osoittaa kykyä positiiviseen nöyryyteen. Mikäli kuvittelee osaavansa suunnistaa, mutta tuleekin eksyneeksi, voi myöntää mokanneensa ja kysyä paikallisilta neuvoa siitä, että mihin suuntaan mennään. Tämä on myös ihan järkevää toimintaa. Tosin naiset tuntuvat kykenevän tähän miehiä paremmin, vaikka miehet stereotyyppisesti ovat se “järkevä” sukupuoli.





Miehisyys on nöyryyden ja suurisieluisuuden lisäksi, kykyä olla emotionaalisesti vakaa, luotettava, johdonmukainen, reilu, kitti, asiallinen, kärsivällinen ja rohkea; kaikkia näitä seikkoja yhtä aikaa. Todellinen mies kykenee olemaan rauhallinen ja analyyttinen vaarallisissa ja uhkaavissa tilanteissa, unohtamatta korkeampia arvoja; kuten reiluutta ja rehellisyyttä. Miehinen viisaus on sitä, että osaa kaukonäköisesti tehdä maltillisia ja rauhallisia päätöksiä, jotka pitkällä aikavälillä tekevät maailmasta vakaamman ja turvallisemman paikan. Vakaus ja turvallisuus pitkällä aikavälillä ei kuitenkaan tarkoita sotimista, aggressiota tai tappamista. Vakaus ja turvallisuus tarkoittaa sitä, että todellinen mies haluaa rakentaa sellaista maailmaa, jossa kaikki voivat toteuttaa omia kykyjään ja taitojaan niin kauan kuin he eivät vahingoita toisia teoillaan. Todellinen mies haluaa hyvinvointia kaikille eläville olennoille ympärillään, sillä hänelle tuottaa onnea ja iloa kun toiset elävät olennot osoittavat kykynsä tehdä kauniita asioita. Kauneus nyt tässä yhteydessä tarkoittaa jotain hyvin laajassa merkityksessä. Kauneus voi ilmetä matemaattisessa kaavassa, kauneus voi ilmetä upeassa rakennuksessa, kukkaseppeleessä, sävellyksessä, ekologisessa moottoripyörässä, vuoressa tai hyvin hoidetulla luonnonsuojelualueella tai vaikkapa taitoluistelusuorituksessa. Kauneus voi ilmetä siinä, miten jaguaari metsästää tai miten toimiva demokraattinen ja hyvin hallinnoitu yhteiskunta toteutetaan. Todellinen mies pyrkii suojelemaan ja lisäämään maailman kykyä tuottaa kauneutta; hänellä ei ole mitään mielenkiintoa levittää tuhoa ja kärsimystä ympärilleen.

Mikäli katsomme nuoria ahdistuneita miehiä nykymaailmassa, ja heidän tarvettaan toimia fyysisesti väkivaltaisesti tai katkeruutensa kourissa lähettää myrkyllisiä someviestejä, on helppo todeta, että heillä on paha olla. Heitä kohtaan pitää tuntea empataa. Se miten heitä voisi kenties auttaa on se, että heidät pitäisi saada tiedostamaan pahoinvointinsa. Tämän jälkeen heidän olisi kenties hyvä kyetä romahtamaan henkisesti ja itkeä. Paremmin voivien tehtävä on tässä tilanteessa olla läsnä ja ojentaa nenäliina ja tuoda kupillinen kuumaa teetä. Maailma tarvitsee hyväsieluisia charmanttejaa vanhempia miehiä, jotka ymmärtävät nuorempiensa vaikeuksia ja haluavat tukea näitä kasvamaan luotettaviksi, vakaiksi ja suoraselkäisiksi kanssaeläjiksi (Robert de Niro elokuvassa Intern). Toki, mikäli emotionaalisesti kypsistä naisista on tähän touhuun, heitä tarvitan myös. Kaikki apu on paikallaan, eikä miesten kärsimys ja pahoinvointi tai siitä kiinnostuminen tarkoita, etteivätkö naisten ongelmat ja huolet olisivat totta myös samaan aikaan. Meidän lienee paikallaan ymmärtää, että molemmat sukupuolet ovat ehkä hieman eksyksissä identiteettiasioidensa kanssa, eikä toisen kärsimyksen huomioiminen ole toiselta pois. Suukkoja ja sympatiaa molemmille.

Palataksemme siis positiiviseen mieheyteen, joka tekee maailmasta turvallisemman ja vakaamman. Positiivinen suurisieluinen maskuliinisuus on sellaista, että mies ymmärtää suhteensa omaan ympäristöönsä, resursseihinsa ja ekologiaansa. Mies osaa asettaa oman etunsa yhteisön edun taakse silloin kun yhteisö, jossa mies toimii, toimii rakastavien, urheiden, reilujen ja kestävien arvojen puolesta; mutta, mies kykenee myös asettumaan yhteisöään vastaan silloin kun yhteisö toimii väärien arvojen puolesta. Väärät arvot ovat sellaisia jotka jakavat ihmisiä toisiaan vastaan ja lisäävät sodan ja epävakauden uhkaa. Väärät arvot ovat sellaisia, jotka tuhoavat elämää ja vaarantavat hoivan ja feminiinisyyden ilmenemisen. Tosimies taistelee rauhan puolesta viimeiseen asti sortumatta väkivaltaan ja kykenee tyynesti tarkkailemaan ajatuksiaan ja tunteitaan kiistämättä niitä itseltään. Kultivoitunut suurisieluinen mies tunnistaa apinan sisällään ja osaa olla haksahtamatta sen huutoihin. Todellinen mies ei jaa maailmaa osiin vaan tukee sen suuntautumista kohti yhteyttä. Ei ole sattumaa, että sanat ykseys ja yhdyntä juontuvat samasta juuresta. Todellinen mies päätyy kohti yhteyttä luonnon virratessa omaehtoisesti; todellinen mies ei pakota asioita vaan kykenee antautumaan maailman virran vietäväksi luottaen sen kannattelevaan voimaan. Edeltävääkään mielikuvaa ei pidä lukea väärin, toki airojen käyttäminen on sallittua.

Todellinen mies kykenee ottamaan vastuun virheistään ja myöntämään ne julkisesti ja muuttamaan virheen jälkeen tapojaan. Todellinen mies ei kuitenkaan väheksy itseään eikä ruoski itseään olemaan tiukkapipoinen ja armoton diktaattori. Todellinen mies ei halua kenenkään (paitsi psykopaattien) pelkäävän häntä, hän haluaa olla seinä, johon heikommat voivat hetken aikaa nojata pyrkiessään uudelleenorientoitumaan maailman haasteiden, sekavuuksien ja vaikeuksien edessä. Moni mies sekoittaa pelon ja kunnioituksen keskenään. He kuvittelevat, että toisia pelottelemalla ja uhkailemalla he saavat kunnioitusta. He sekoittavat kuitenkin kunnioituksen ja autoritaarisen tottelemisen toisiinsa. Pelko ruokkii katkeruutta, joka johtaa siihen, että omat hankkiutuvat alfauroksesta eroon, jossain vaiheessa jollain tavalla.

Todellinen mies ei halua olla johtaja eikä pyri johtajaksi, mutta hän pyrkii tekemään olemuksestaan, luonteestaan ja läsnäolostaan rehellisen ja aidon. Mies valikoituu johtajaksi vastentahtoisesti, mikäli toiset ihmiset hänen ympärillään ovat toistuvasti nähneet, että hänellä on kyky olla suoraselkäinen, rehellinen, hillitty, reilu, pitkänäköinen ja maltillinen. Johtajaksi valikoidutaan, sellaiseksi ei ruveta tai pyritä. Johtajana oleminen on suuri vastuu, jonka kuka tahansa aito mies tietää ja tuntee; johtajana joutuu ottamaan huomioon toisten tarpeet, tunteet, turvallisuuden ja olemaan jatkuvasti esimerkillinen. Ei kukaan tervejärkinen vapaaehtoisesti halua kontrolloida toisia tai ottaa harteilleen moista stressiä. Viisas mies ymmärtää ettei maailma voi hallita tai kontrolloida ja sen, että neuroottinen pyrkiminen kaiken kontrollointiin tuhoaa vain oman sielua. Viisas mies ymmärtää sekä kaaosteorian että kvanttifysiikan perustavanlaatuiset opetukset: maailma on pohjiaan myöten epävarma eikä sitä lopulta voi kahlita. Viisas maltillinen mies asennoituu maailmaan virtana ja pyrkii melomaan luonnon kanssa samaan suuntaan tiedostaen, ettei tulevaisuudesta koskaan tiedä mitään varmuudella.

Sen lisäksi, että todellinen mies on luotettava, hän kykenee myös luottamaan universumiin ympärillään. Hänellä on tervettä itsevarmuutta ja uskoa omiin kykyihinsä. Hän luottaa siihen, että keskittyminen itsen kehittämiseen, kasvattamiseen ja omien taitojensa hiomiseen, kantaa hedelmää. En mene yksityiskohtiin, mutta maailma on omituinen paikka, se todella toimii näin. Mikäli osaat kuunella sydämesi ääntä ja tiedät tekeväsi oikein (i.e. et ole vahingoittamassa ketään), luottamalla siihen, pääset elämässäsi eteenpäin ja pitkälle. Todellinen mies tekee omaa juttuaan intohimolla ja rakkaudella ja luonto palkitsee yllättävillä tavoilla. Keskeistä on se, että mies rakastaa aidosti tekemistään sen tekemisen ilon vuoksi, eikä sen takia, että sillä saa mainetta ja kunniaa.








Todellinen mies uskaltaa rohkeasti rakastaa ja osoittaa rakastavansa hyviä asioita (estetiikkaa, kehittyneitä taitoja, ystävyyttä, huolenpitoa, pitkäjänteisyyttä, rauhaa, rakkautta, tasa-arvoa, sivistystä, viisautta… mikäli on yhä epäselvää). Miehen rakkaus maailmaa kohtaa merkitsee jotain ainoastaan suhteessa siihen, mitä feminiinisyys edustaa. Feminiinisyys edustaa herkkyyttä, ymmärrystä nyansseista, kommunikaatiota, hoivaa, huolenpitoa, voimaa, pelottomuutta, viisautta, elämän kunnioitusta, välittämistä, intohimoa, viehkeyttä, sulavuutta, muutosta, vapautta jne. Hyvin suunniteltu ekologinen moottoripyörä tai erinomaisesti tehty viini kuvastaa juuri näitä arovja; sen olemassaolo tekee maailmasta paremman paikan. Hyvässä ekologisessa moottoripyörässä on tärkeitä yksityiskohtia, jotka suunnittelussa on otettu huomioon; se on muotoiltu kurvikkaasti; se lisää liikkumisen vapautta; se on suunniteltu intohimolla ja huolella – parhaassa tapauksessa luontoa ja ympäristöä kunnioittaen siten, ettei sen valmistamisesta koitunut vahinkoa kenellekään. Palaan tähän hyvien asioiden rakastamiseen myöhemmin, joudun tässä välissä selittämään pari yksityiskohtaa evoluutiopsykologiasta. (Niille jotka pohtivat: ei, en juo viiniä, enkä välitä moottoripyöristä).

En henkilökohtaisesti pidä ns. Pick Up Artist -kirjallisuudesta tai arvosta kyseistä alakulttuuria tipan vertaa. Lisäksi, nykyisessä feministisesti orientoituneessa ilmapiirissä saa helposti sapiskaa, mikäli on mies ja kirjoittaa siitä, mitä naiset arvostavat tai mistä naiset pitävät. Tästäkin huolimatta, tai silläkin uhalla, että tulee uusi myrsky vesilasiin (jostain syystä Suomen nettinatsiskene otti herneen nenäänsä edellisestä blogipostauksestani), kerron salaisuuden naisista. Naiset eivät välitä ulkonäköasioista, rahasta ja varallisuudesta juurikaan tai niin paljon kuin usein popkulttuurisesti ajatellaan. Se mistä naiset välittävät on miehen kyky olla mies yllä kuvatuilla tavoilla, sillä mies, jolla on yllä kuvailtuja ominaisuuksia, kykenee selviämään monenlaisissa tilanteissa. Malttia... selitän tämän kyllä alla ihan pian.

Nykyistä evoluutiopsykologiaa ja popkultuuria vaivaa fundamentaali ongelma. Molemmissa oletetaan, että ihmisen evoluutiohistorian myötä naiset ovat kiinnostuneet miehen statuksesta ja haluavat rikkaita miehiä, koska nämä kykenevät huolehtimaan naisen lapsista. Tämä näkökulma on väärä eräästä hyvin yksinkertaisesta syystä: meidän evolutiivisessa ympäristössämme ennen maatalouden syntymistä ei ollut mitään sellaista, mitä voisi kutsua resurssien kasautumiseksi; ei ollut Porscheen verrattavia asioita, joilla voisi signaloida statusta. Naiset siis kiinnittävät huomiota miehen mahdollisiin kykyihin menestyä tulevaisuudessa.

Olemme kehittyneet Afrikassa hyvin erilaisissa maasto-olosuhteissa miljoonien vuosien ajan ja aina liikkuneet vuodenaikojen kierron, hedelmäsatojen ja saaliseläinten perässä. Tuollaisessa ympäristössä eivät kepit, kivet, kirjat tai raha ole koskaan merkinneet mitään. Omaisuus ei kerry, sillä ruoka mätänee, ja kepit lahoavat. Ainoa millä on ollut mitään kestoa – ainoa valuutta – on ollut miehen maine. Maine, joka koostuu seuraavista asioista: luotettavuudesta, johdonmukaisuudesta, neuvokkuudesta, kyvystä olla maltillinen ja kiltti vaikeuksienkin edessä, rauhallisuudesta, sulavuudesta, diplomaattisuudesta, neuvottelukyvystä ja halusta jakaa. Kyky, voima ja halu asettaa toisten etu oman edelle ovat toimineet parhaina mahdollisina mainoksina miehisyydestä. Halu pitää huolta elämästä on ollut paras tae sille, että mies on päässyt lisääntymään. Nämä ovat niitä ominaisuuksia, joita naiset arvostavat vaistomaisesti ja alitajuisesti sitä edes itse tajuamattaan. Mies, joka kykenee antamaan omista resursseistaan avokätisesti, on herkkupala, sillä hän ei siitä heikenny. Tosi mies kykenee olemaan vegaani, koska hän on niin vahva että voi elää rehulla.





Mies ei osaa selittää miksi kauniit naiset ovat vetoavia, mies voi pyrkiä rationaalisesti erittelemään yksityiskohtia, mutta ei kykene selittämään sitä, että miksi nainen on vetovoimainen. Tämä on luonnon “laki”; sama pätee naisiin, he eivät osaa lopulta selittää miksi mies on vetoava, se on täysin alitajuista. Emotionaalisesti kypsä ja tasapainoinen nainen osaa arvostaa positiivista maskuliinisuutta välittämättä peniksen pituudesta, pankkitilin saldosta tai pyykkilautavatsasta. Nainen haluaa miehen, joka kykenee vaihtelevissa olosuhteissa pärjäämään ja pitämään huolta: miehen on oltava vaihtelevissakin olosuhteissa johdonmukaisesti luotettava kiltteydessään. Nää miehet on sitä kuuminta hottia, jos ette usko, kokeilkaa, ette menetä mitään.

Miksi nyt sitten kirjoitan naisten preferensseistä miehiä kohtaan? Tarkoitukseni on osoittaa se, että naiset arvostavat miehissä taidokkuutta ja taitavuutta luoda kauniita asioita. Olipa kyse nyt sitten puusepän taidoista tai kyvystä säveltää oma biisi, tämä on vetoavaa. Hyvissä ja luotettavissa naisissa on kokemukseni mukaan eräs äärimmäisen hämmästyttävä piirre: kaikilla heillä on fundamentaalinen estetiikan taju. Mikäli mies asettuu asumaan johonkin luukkuun, vaikka mies olisi siisti ja kykenevä huolehtimaan puhtaudestaan, hänen asuttamansa luola/luukku on aina jokseenkin masentava. Mies ei edes itse tajua sitä, että miksi kämppä ahdistaa tai tuntuu surkealta; nainen osaa yksityiskohtiin ja esineiden järjestykseen keskittymällä luoda samoilla elementeillä helposti viihtyisän paikan asua. Naisilla on luontainen kyky tai “huoli” yksityiskohtia kohtaan. Olipa kyse sitten ruuanlaitosta, kämpän sisustuksesta tai tilastoanalyysista: naiset tekevät nämä asiat huolellisesti, välittäen yksityiskohdista. Miehet syövät koska on nälkä ja tekevät tilastoanalyysit koska haluavat julkaisun CV:hen. Naiset taas välittävät näistä yksityiskohdista niiden itsensä vuoksi. Tästä syystä, naiset olivat he sitten rumpaleita tai kitaristeja, biologeja tai astronautteja, saavat aina yhden ekstrapisteen enemmän kuin miehet: he soittavat biisin täydellisesti JA kykenevät tekemään sen täydessä meikissä ja korkokengissä. Eli naiset välittävät pienistä yksityiskohdista ja kykenevät tekemään asioita huolella, koska huoli yksityiskohdista on tärkeää itsessään. Se, että nainen myös näyttää hyvältä tehdessään näitä vaikeita teknisiä asioita on ilmentymä samasta asiasta: kaiken on oltava kaunista. Mies voi luennoidessaan tai rumpaloidessaan näyttää spurgulta.

Muistutukseksi, ylempänä kirjoitin siis siitä, miten todellinen mies uskaltaa rakastaa hyviä asioita ja olla intohimoinen omien taitojensa kehittäjä, samalla tukien samoja pyrkimyksiä toisissa. Eli vielä kerran: miten siis naisten ylivertainen ja luontainen estetiikantaju liittyy mieheyteen ja miehisyyteen? Vastaus on tässä: naiset näkevät miehen kauneuden paljon moniulotteisemmin kuin mitä miehellä on edes kykyä ymmärtää. Naiset huomaavat miehen olemuksen tai luonteen kauneuden, intohimojen kohteet ja arvomaailman. Naiset kykenevät aidosti välittämään näistä yksityiskohdista; toki siis treenattu vatsa on kiva, mutta jos mies on pinnallinen idiootti, niin ei sillä niin väliä. Naiset arvostavat kauniita miehiä, mutta miehen kauneus ei ole naisille pinnallinen asia. Hyvä uutinen tässä on se, että ollaksesi mies, sinun ei tarvitse huhkia itseäsi hengiltä olemalla salilla 24/7 tai paahtamalla itseäsi hengiltä yritysmaailmassa tai pankkisektorilla. Ainoa mitä sinun oikeastaan tarvitsee tehdä, on elää hyveellistä elämää oikeiden arvojen varassa. Elä oikeiden asioiden puolesta. Todellinen mies kykenee elämään rauhallisesti ja optimistisesti, vastoinkäymisistä huolestumatta ja kateroitumatta. Katkeroituminen ja pessimismi on ultimaattiset turn-offit; en usko, että tarvitsee selittää auki.

Tavallisesti näistä asioista keskusteltaessa tai nettikirjoituksia katsoessa törmää siihen, että katkeroituneet miehet valittavat siitä, ettei naisille kelpaa jos on kiltti; joutuu auttamatta friend zonelle tai muuta vastaavaa epäkypsää kitinää. Mikäli naapurin Isotissi Titta ei sinusta välitä vaikka olet toivonut jo 5-vuotta joka päivä ja sen vuoksi katkeroidut, teet jotain väärin. Saatat uskotella itsellesi olevasi kiltti ja hyvä tyyppi, kunnollinen mies. Mikäli kuitenkin haluat panna Tittaa koska tällä on isot tissit, niin olet väärällä polulla ja tämä on se keskeinen syy miksi mitään ei lopulta tapahdu. Mikäli olet kasvattanut omaa hahmoasi / hyveellisyyttäsi (“character” / “virtue”) pyrkimällä olemaan aidosti rehellinen, luotettava ja pyyteettömästi avulias, et silloin haluaisi alunperinkään panna Tittaa koska hänellä on isot tissit; tämä ei myöskään ole aidolle miehelle syy kiinnostua naisesta. Mikäli taas olet tehnyt kaiken oikein, eikä Tittaa kiinnosta, se on hänen menetyksensä, ei sinun. Todellinen mies ei luo yhteyttä tai ole kiinnostunut luomaan yhteyttä pinnallisten naisten kanssa; hän haluaa keskustelukumppanin ja jonkun, jonka kanssa luoda ja jakaa kauneutta, kokemuksia ja elämää… Oli kyse sitten parin tunnin kohtaamisesta tai elämänmittaisesta diilistä, samat seikat pätevät molemmissa tilanteissa. Todellinen mies kunnioittaa naista; enkä puhu nyt 1950-luvun machomaskuliinisella tavalla. Tarkoitan tätä sillä tavalla, että mies keskustelee naiselle huolimatta tämän sukupuolesta, tasapuolisesti arvostaen tämän älykkyyttä ja tämän luonteen erityspiirteitä ja yksityiskohtia. Todellinen mies ei tuijota himokkaasti, vaan katsoo kiinnostuneena kuunnellen ja tekee vuorovaikutuskumppanistaan hetkeksi aikaa oman universuminsa keskipisteen, olipa kyse kummasta sukupuolesta tahansa. Ai miksi siis? Koska se on kaunista, ja kun se tapahtuu, se huomataan kyllä.

Tässä kirjoituksessa on nyt tullut esiin iso liuta erilaisia asioita, ja se voisi jatkua vielä vaikka kuinka pitkään, mutta rupean nyt tässä vaiheessa lopettelemaan. Keskeistä, mitä haluan ehkä lukijoideni oivaltavan tästä kirjoituksesta, on se, että hyvä, terve ja kaunis maskuliinisuus ei ole yksinkertainen asia. Miehillä ei ole hyviä malleja nykypäivän saatavilla, eikä hyvälaatuisen miehisyyden tai maskuliinisen identiteetin kehittämisestä ole helposti saatavilla mitään oppaita, kursseja tai kasvatusta. Tuntuu omituiselta, mutta olen huomannut monien epäkypsien miesten naureskelevan ahdistuneesti kun puhun siitä miten rakkaus, ystävällisyys, rehellisyys, reiluus ja huolenpito ovat tärkeitä asioita. Ne vievät maailmaa kohti parempaa. Käsittääkseni rakkaudessa, ystävällisyydessä ja ymmärryksessä ei ole mitään vikaa, paheksuttavaa tai tuomittavaa. Tästäkin huolimatta, suomalaisessa keskustelukulttuurissa on tapana naureskella näille asioille tai väheksyä niitä. Miten pahasti olemme lajina ja yhteiskuntana sekaisin, jos rakkaudesta ja ystävyydestä on tullut jotain sellaista, mitä ei muka pitäisi haluta tai arvostaa? Toksinen maskuliinisuus kadotkoon.

Hyvä ja terve maskuliinisuus on vaikea taitolaji, jonka kehittäminen vaatii sitoutumista ja aitoa halua olla hyveellinen. Miehenä oleminen on niin vaikeaa ja vaativaa, että olisi oikeasti paikallaan varata terveen maskuliinisuuden kehittämiselle ihan oma aikansa. Kuulin tässä viime viikolla, että ruotsiin on muodostunut jo jotain keskusteluklubeja, joissa pohditaan miten maskuliinisuutta pystyisi kehittämään terveillä tavoilla ja miten miehisyyteen liittyviä taitoja pitäisi voida harjoitella niille erikseen varatuissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa. Helsingissä on myös pari klubia jotka keskittyvät hyvän elämän elämiseen liittyvien taitojen kehittämiseen ja jäsenet ovat pääasiassa miehiä, vaikka eivät maskuliinisuutta sinänsä pohdikaan. Mikäli haluat tietää näistä asioista enemmän vilkaise Kaj Sotalan haastattelu Ihmisiä siis eläimiä -podcastistä.

Mikäli kukaan naispuolinen tätä lukee, niin heiltä pyytäisin tiedostavuutta ja kykyä olla kiitollisia hyvistä ja ihanista miehistä, joita tästä maailmasta kyllä löytyy. Naiset, ilmaiskaa kiitollisuutta hyviä miehiä kohtaan. Kiittäkää luotettavuudesta, rohkeudesta, maltillisuudesta ja kärsivällisyydestä ääneen. Parisuhde-elämä on haastavaa, vaikka emme valita, niin teemme silti paljon töitä hyvien suhteiden ylläpitämiseksi ja se tulee näkyväksi vasta jos ymmärrätte, että saatamme joku päivä kadota. Kannamme usein paljon harteillamme, vaikka se ei heti ilmenisikään. Luokaa kulttuuria, joissa maskuliinisuuden perustaidoista ollaan kiitollisia, arvostavia ja keskustelevia. Ehkä sukkien kerääminen lattialta ja tiskikoneen täyttäminen on “itsestäänselvyys”, mutta kiitollisuuden osoittaminen lisää omaa elämänlaatuanne ja saa miehet tekemään lisää pieniä juttuja oma-aloitteisesti. On kiva kokea olevansa hyödyllinen ja arvostettu, vaikka sitten muistamalla laittaa sukat pyykkikoriin…. Mikäli nyt jäi epäselväksi niin, kyse ei tässä kohtaa siis ole sukista lattialla… figure it out.

Miehenä oleminen on vaikeaa, koska se on erittäin hienovarainen psykologinen taito. Naiset ovat vuosimiljoonia valinneet miehiä kumppaneikseen ja heidän filtterinsä parinvalintaan ovat myös erittäin hienostuneet. Naiset haluavat mieheltä paljon ja vaativat hirveästi. Naisten tavalliset valituksenaiheet ovat usein liittyneet siihen, miten vaikeaa on olla nainen, ulkonäköpaineet ovat hirveät, samoin ura- ja lastenhoito ovat vaikeita töitä. Epäilemättä aiheellisia valituksia, en väheksy! Miehet harvemmin valittavat tai edes tiedostavat miten vaikeaa on olla mies, mutta uskokaa pois, ei ole helppoa olla rohkea, emotionaalisesti rauhallinen, huomaavainen, looginen, tasapainoinen, heikko, empaattinen, vahva, keskustelutaitoinen, siisti, intohimoinen, taitava, luova, pitkäjänteinen, suunnitelmallinen, motivoitunut ja tavoitteellinen, vaatimaton, viisas, sopivan tuottelias ja nöyrä yhtä aikaa. Taitava mies on kaikkea tuota samalla kun hänen biologiansa jatkuvasti nalkuttaa loputtomasta panetuksesta johon ei ole taukoja luvassa. Me emme valita, mutta ei se ole helppoa meilläkään; enkä halua tehdä tästä kilpailua, se ei ole pointti. Kaikki ihmiset, huolimatta kehon tuottamien sukusolujen koosta, ansaitsevat sympatiaa ja ymmärrystä.

Uuden ajan kynnyksellä miehisyydenkin on muututtava. Viktoriaanisen ajan gentleman ei toimi sen paremmin kuin 1950-luvun ydinperheisämallikaan. Tarvitaan yhdistelmä heimokulttuurin viisautta, viktoriaanista herrasmiestä ja jotain uutta. Nettiin on onneksi muodostunut joitakin tervettä ja hyvälaatuista maskuliinisuutta korostavia yhteisöjä/ilmiöitä. Näistä yksi erinomainen esimerkki on London Real (löytyy youtubesta). Toinen esimerkki on Joe Rogan Experience podcast ja samaan syssyyn voin suositella Russell Brandin viimeaikaisia esiintymisiä hänen uutta kirjaansa koskien. Mies voi olla monella eri tavalla (Brand ja Rogan ovat hyvin erilaisia), mutta heitä ja muita omia suosikkimiehiäni yhdistävät ne samat seikat, joista olen tässä kirjoittanut.

Lopuksi todettakoon, ettei hyvä maskuliinisuus luonnollisestikaan ole pelkästään miesten oikeus, myös naiset voivat toteuttaa hyvää maskuliinisuutta niin halutessaan. Luonnollisestikin jonkun pitää kasvattaa nämä rasavillit suoraselkäisiksi, hyviksi, kiinnostaviksi ja kauniiksi olennoiksi. Kiitos kaikille elämäni hyville naisille ja miehille. Ilman teitä en olisi puoliksikaan se mies joka nykyään olen.



perjantai 12. tammikuuta 2018

Quote of the day

"Do not believe in anything simply because you have heard it. Do not believe in anything simply because it is spoken and rumored by many. Do not believe in anything simply because it is found written in your religious books. Do not believe in anything merely on the authority of your teachers and elders. Do not believe in traditions because they have been handed down for many generations. But after observation and analysis, when you find that anything agrees with reason and is conducive to the good and benefit of one and all, then accept it and live up to it." 

~ Buddha

lauantai 30. joulukuuta 2017

Supertekoäly ja apinavaistot -- Minkälaisessa maailmassa haluamme elää?





Minkälaisessa maailmassa haluamme elää? Jo käynnissä oleva tekoälyvallankumous pakottaa meidät miettimään asioita uudesta näkökulmasta. Maailma on peruuttamattoman murroksen äärellä, olemme historian vaiheessa, jossa joudumme kasvamaan ulos aikaisempien ajanjaksojen painolastista. Joudumme luopumaan monista eri asioista, jotka ovat tähän asti määritelleet yhteiskuntamme kehitystä ja niitä valintoja, joita olemme omassa sosiologis-ekologisessa lokerossamme tehneet. Minulle vastaus sen suhteen, että minkälaisessa maailmassa haluan elää, on lopulta hyvin helppo, en halua elämältä muuta kuin meditaatiota, vegaanista ruokaa ja hyvää seuraa. Mikään maailmassa ei ole niin mielenkiintoista kuin tietoisuus ja sen tutkiminen – minulle tietoisuuden tunteminen ja ymmärtäminen on korkein arvo, sen kylkiäisenä tulevat ystävyys ja rakkaus. Vaikka haluni ja toiveeni tuollaisessa maailmassa elämisestä ovat varsin yksinkertaiset, pitäisi maailman olla todella kompleksinen, jotta tuo olisi mahdollista kaikille ihmisille. Pitää järjestää infrastruktuuri ja päästä eroon psykopaateista lopullisesti.

Tämä ajatus juontuu siitä, että olen tässä viimeisen kolmen kuukauden aikana käynyt läpi polvenkorkuisen pinon eri tieteellisiä artikkeleita ja kirjoja, jotka ovat liittyneet tekoälyturvallisuuteen ja alan kehitykseen liittyviin läpimurtoihin. Asiat voi summata melko lyhyesti: olemme erittäin pahassa liemessä ja ongelmat ovat erittäin vaikeita ja vakavia. Tekoälyriskien hallinnoiminen on vaikeampaa kuin ilmastonmuutoksen. Ilmastonmuutoksen kohdalla tiedämme, mikä ongelma on, mistä se juontuu ja mitä sille pitäisi tehdä. AI-turvallisuuskysymysten kanssa näin ei edes ole. Ilmastonmuutos on teoriassa peruutettavissa vähentämällä kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä, kehittämällä tekoälyä (tai supertekoälyä) ei saa poistettua sen jälkeen kun se on kehitetty. Ainoa keino estää supertekoälyn syntyminen on globaali valvontakoneisto, joka syö kanasalaisvapaudet ja kieltää tehokkaampien tietokoneiden kehittämisen. Tämä on koordinaatio-operaationa ilmastonmuutoksen torjunnan tasoinen ongelma ja jos ilmastonmuutosta ei ole saatu pysäytettyä, olemme pahassa tilanteessa tekoälyturvallisuusriskien kanssa, sillä suurin osa poliitikoistamme ei edes ole tietoisia siitä, että tämä ongelma on olemassa ja erittäin vakava.






AI-turvallisuuden teksteistä poikkeuksetta nousee esiin se, että ihmiset itse ovat suurin eksistentialistinen riski tässä koktailissa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että teknologia ja sen kehitys on peili siitä, minkälaisia olioita me olemme tässä kosmisessa näytelmässä. Tekoälyn keskeiset kehittäjät eivät ole tietoisia tekoälyn keskeisistä turvallisuusriskeistä, tai jos ovat he eivät joko välitä tai sitten heidän käsityksensä hyvästä maailmasta ja yhteiskunnasta on täydellisen erilainen suhteessa standardifilosofian ja futurologian tutkijoihin. Googlen Larry Page haluaa eliminoida maailmasta kärsimyksen ja kuoleman siirtämällä koko ihmiskunnan digitaaliseen muotoon supertietokoneen sisälle.





Ihmisistä tekee eksistentialistisen riskin omalle lajilleen tekoälykeskustelussa se, että sen keskeisimmät kehittäjät ja rahoittajat haluavat tuottaa sillä lisää rahaa ja aseita ja kaikki mikä ihmiselämässä on tärkeää, on alisteista näille arvoille. Osa teknologian kehittäjistä, joiden nimet jätän mainitsematta, ovat sanoneet, että ihmiskunnan velvollisuus on luoda nämä koneet ja älykkyyden muodot, sillä ne ovat jumalia ja niiden olemassaolo on arvokkaampaa ja tärkeämpää kuin ihmiskunnan olemassaolo. Ihmiset ovat vain merkityksetön välivaihe suuremman älykkyyden syntymisessä. Vastaavaa teemaa tarkasteltiin melko dystooppisessa elokuvassa Automata, ne joita kiinnostaa viihteellisempi muoto näistä teemoista.

Tämän lisäksi, suurta osaa tekoälytutkijoista kiinnostaa tekoälyn luominen vähän samalla tavalla kuin Marry Shelleyn Tohtori Frankensteinia kiinnosti elämän luominen. Päätavoite on vain katsoa, että pystytäänkö tämä tekemään vai ei. Lisäksi Kiinan ja Venäjän kaltaisten valtioiden intresseissä ei ole olla alisteisia Yhdysvaltojen valtapolitiikalle, joten nämä valtiot näkevät tekoälyn mahdollisuutena muuttaa maapallon valtatasapainoa. Keskeistä on siis se, että tätä teknologiaa ja sen kehitystä motivoivat varsin perverssit arvot. Valtaa vain vallan itsensä takia. Itse en ole koskaan ymmärtänyt, että miten tai miksi valta motivoi joitain ihmisiä… tai suurtakin osaa ihmiskunnasta. Valta on täysin hyödytöntä, sitä ei voi syödä, se ei lisää ihmiskunnan sivistystä tai hyvinvointia eikä valta lisää kenenkään älykkyyttä tai viisautta. Ainoa miksi voin nähdä vallan motivoivan on joku tosi matalan tason biologinen lisääntymisvietti. Apina jolla on paljon valtaa voi alistaa paljon naaraita parittelukumppaneikseen ja levittää geenejään, mikäli vallan himo on vieläpä yhdistynyt psykopatiaan ja muuhun häikäilemättömyyteen, niin pitkällä aikavälillä moinen asetelma luo vain toinen toisiaan tappavia hirviöitä, eikä edistä ihmiskunnan kykyä ymmärtää tietoisuutta tai universumia. Tämä apinavaisto on aivan täysin turha ja siitä pitäisi päästä eroon hinnalla millä hyvänsä.

Toinen apinavaiston muoto, josta pitää päästä eroon globaalilla tasolla, on halu tukea vahvoja johtajia. Suuri osa ihmisistä haluaa vahvoja johtajia (vallanhaluisia psykopaatteja), sillä he ajattelevat näiden johtajien tarjoavan heille mahdollisuuden levittää omia geenejään. Lapsellisen maaginen ajatuskulku, joka on tässä taustalla on se, että jos tuet alfaurosta, saat osan tämän voimasta ja siten sinulle implisiittisesti luvataan osa lauman naaraista paritteluresursseiksi. Lauman naaraat taas puolestaan tukevat alfaurosta, koska ajattelevat alfauroksen tuovan vakautta, joka turvaa heidän jälkeläistensä selviämisen. Ihmiskunnan on pakko ruveta tiedostamaan, globaalisti, ettei moisia primitiivisiä vaistoja sovi kuunnella. Johtajamme ovat ihmisinä vähäisintä tarjolla olevasta kuraisesta ryönästä, huolimatta siitä, että he saattavat heijastaa jotain “maagista” karismaa. Psykopaatit, sosiopaatit, narsistit ja muut vastaavat, eivät ansaitse tippaakaan sympatiaa, mutta jostain käsittämättömästä syystä osaavat sitä kerätä ja käyttää hyödykseen. Apinavaistomme kokevat sääliä, kun elokuvissa rikas ihminen menettää omaisuutensa ja jotenkin ajattelemme, että on oikeudenmukaista, että hän saa omaisuutensa takaisin (muistan tämän vaistomaisen reaktion omastakin lapsuudestani). Tämäkin on primitiivinen apinavaisto, josta pitäisi päästä eroon ja sen muoto ilmenee suomessa kun kolme miljoonaa ihmistä kerääntyy aivopesulaatikon ääreen katsomaan eliitin tanssiaisia 06.12.

Tekoälyriskeihin tämä liittyy siten, että suuri osa ihmiskuntaa tukee niitä johtajia ja ideologisia demagoogeja, jotka tietoisesti rahoittavat ja haluavat kehitettävän aseita, valvontateknologiaa, tekoälyteknologiaa, parempia pörssialgoritmeja ja muita turhakkeita. Maailmassa ei ole yhtäkään valtioiden tukemaa tekoälytutkimusohjelmaa, jossa keskityttäisiin luomaan sellaista teknologiaa, joka edistää rauhaa ja tähtää tekoälyn kehittämistä aseriisuntaa varten. Eli: yksikään valtio ei tue sellaista tekoälyteknologian kehitystä, jonka tarkoituksena olisi tehdä ihmisistä parempia, valistuneempia, älykkäämpiä, kyvykkäämpiä ja kykeneväisempiä rauhaan. Tekoälykehitysohjelmia on kuitenkin Venäjällä Kalashnikovilla ja Pentagoilla; arabimaailma omien varsin kyseenalaisten ja takapajuisten arvojensa kanssa on tähän herännyt myös. Mutta, miten olisi virus joka purkaa kaikki ydinkärjet käyttökelvottomiksi? Miten olisi virus, joka jumittaa kaikki tankit ja lentotukialukset? Tai älykkäät nanokoneet, jotka tunnistavat ruutipohjaiset aseet ja syövyttävät ne ruosteeksi tai tomuksi? Siis kaikki, ei vain naapurivaltion. Miten olisi, jos Google kehittäisi ohjelmanpätkän, joka riisuu kaikki valtiot kaikista aseista (biologiset ja kemialliset included)? Siinä putoaisi moni diktaattori palliltaan. Tästä mahdollisuudesta, tai sen seurauksista, en ole lukenut yhtäkään analyysia.

Mikäli taas emme tarkastele valtioita vaan yksityisyrityksiä, niin on selvää että Googlen DeepMind ei kerro mitä se tekee ja mihin se pyrkii. James Barratt on analysoinut teoksessaan Our Final Invention Googlen infrastruktuuria ja todennut, että on erittäin todennäköistä, että joku Googlen peiteyrityksistä keskittyy tällä hetkellä yleistekoälyn luomiseen. En mene tähän kovin pitkälle, mutta: mikäli yleistekoäly tai supertekoäly halutaan luoda turvallisesti ja minimoida sen kehitykseen liittyvät riskit, se pitäisi käytännössä luoda kilometrejä syvään bunkkeriin, joka on ladattu räjähteillä, siltä varalta, että se onnistuisi karkaamaan virtuaalikoneeseen rakennetusta vankilastaan. Tiedossa ei ole, että Google olisi tällaisia varotoimia suorittanut tai ottanut käyttöön. Mikäli tuollaisen high tech -bunkkerin joku yksityisyritys jonnekin rakentaisi, se ei pysyisi salaisuutena. Tällaista bunkkeria siis todennäköisesti ei ole, sillä se olisi helposti kokoluokaltaan ja tietoturvavaatimuksiltaan CERNin tasoinen kompleksi. Sama pätee tietojeni mukaan IBM:n ja sen pyrkimyksiin luoda yleistekoäly sekä useiden pienempien optimististen pelurien yrityksiin. AI-etiikan sisarala AI Safty Engineering ei ole vielä edes kunnolla syntynyt, keskeisimmät kirjoitukset alalta ovat filosofien ja internetyhteisöjen sormista lähtöisin. Voin kuitenkin suositella Yampolskiyn kirjoituksia aiheesta, niille joita AI Safty Engineering -kiinnostaa.

Tällä hetkellä tekoälytutkimuksen hyödyt ovat kasaantumassa suurille yrityksille ja suuren pääoman hallinnoijille. Tämä nyt ei ole ihmiskunnan historiassa mitenkään uusi tai merkittävä uutinen. Merkittävää on se, että tuo eliitti on entistä kapeampi ja eksklusiivisempi. Tuleva tekoälyistyminen tulee tekemään työttömäksi niin keskiluokan kuin työväenluokankin. Siinä vaiheessa kun roskakuskit, pörssimeklarit, juristit, rekkakuskit ja kaupankassat on automatisoitu, rupeaa helposti tehtävää työtä olemaan entistä vähemmän. Tämä ei liity kuitenkaan kirjoitukseeni kuin tangentiaalisesti, mutta: työstä vapautumisen seurauksena ihmiskunnan oleminen pitäisi kanavoitua jotenkin toisin.

Oma ehdotukseni on, että rupeamme koko ihmiskunta meditoimaan ja tutkimaan tietoisuutta, opiskelemaan taiteita ja filosofiaa. Tietoisuus on niin ilmiselvä mysteeri, että sen syvällisempi ymmärrys olisi ehdottomasti paikallaan. Latinalaisen-Amerikan shamanistinen kulttuuri on hämmästyttävä sen suhteen, miten syvällisesti siellä ymmärretään tietoisuutta ja miten sitä on siellä tutkittu (mm. Ayahuascan avulla). Tämän lisäksi, olen enemmän kuin kiinnostunut ymmärtämään miten Tiibetin buddhalaisuudessa munkit ja nunnat kykenevät elämään 3kk täysin eristyneenä muusta maailmasta menemättä sekaisin päästään. Kun katsoo Ayahuasca -kokemuksista tehtyä taidetta ja vertaa sitä Tiibetin buddhalaisten taideteoksiin, yhtäläisyyksiä ei voi olla huomaamatta; mielenkiintoinen kysymys onkin, että miten kulttuuri, joka pohjaa Ayahuascalle, löytää samat ilmiöt kuin kulttuuri joka ei.

En usko että haluamme ihmislajina elää maailmassa, jossa olemme yhtä aikaa sekä köyhiä (ilman ravintoa, puhdasta vettä, ystävyyttä ja lämpöä), että orjuutettuja elämään rikotulla ja tuhotulla pallolla kun bisneseliitti ja oligarkit juhlivat automatisaatiolla ja 1984-teknologialla saamiaan voittoja. Kuvailemani kaltainen maailma on täysin mahdollinen, sillä sitä kohden olemme tällä hetkellä menossa sekä AI-teknologian kehittäjien, valtioiden ja ympäristötuhojen saattelemana. Valvontateknologian ja robottivartioiden kehitys on muistini mukaan yksi suurimpia AI-busineksiä tällä hetkellä. Piilaaksossa on jo “turvallisuus”-alan yrityksiä, jotka ovat luoneet käytännössä automatisoituja poliiseja. Tämän lisäksi tietysti asiaa hankaloittavat seuraavat seikat: Pariisin sopimuksen käynnistyminen ei ole näköpiirissä, sotilasbudjetit maapallolla ovat olleet kasvussa jo pitkään ja AI-turvallisuutta ei ole otettu huomioon juuri missään. Itse asiassa, huolellinen matemaattinen analyysi on osoittanut, että tällä hetkellä ei ole tiedossa tapaa edes sammuttaa supertekoälyä, jos sellainen pääsee syntymään. “Off-switch” -matematiikkaa ei ole saatu toimimaan. Anna edeltävän lauseen upota tietoisuuteesi hetki. Off-switch -matematiikkaa supertekoälylle ei ole tällä hetkellä olemassa. Sitä kehitetään kyllä, mutta se ei toimi.

Tätä kirjoitettaessa elinaikamme tärkeintä filosofista keskustelua käydään tiedelehtien ja blogien sivuilla; pelissä on koko ihmiskunnan tulevaisuus. Muistuttaakseni kirjoitukseni teemasta, se oli siis: minkälaisessa maailmassa haluamme elää, ja ketkä sen tulvaisuuden määrittävät? Tekoälytutkimuksen suurimmat pelaajat ja rahoittajat ovat sotaa käyvät dominointiin ja alistamiseen pyrkivät toimijat ja tahot. Pelissä on mukana myös yrityksiä, joilla on valtioita suurempi budjetti käytössään päämääriensä saavuttamiseen. Alan kehitys on päässyt niin järkyttävän pitkälle ja niin valtaviin mittasuhteisiin juuri sen takia, ettei maailman kansalaisia ole valistettu riittävästi filosofialla, kognitiotieteellä, taloussosiologialla tai kansalaiskeskusteluilla. Koko ihmiskunnan selviämisen kannalta tärkeimmät keskustelut käydään tällä hetkellä. Se mikä AI-turvallisuus ja -etiikkakeskusteluissa on hyvänä puolena, on se, että se on täysin demokraattinen keskustelu, joka voidaan edelleen käydä. Kaikki, joita asia kiinnostaa voivat osallistua. Kaikki jotka kykenevät osallistumaan keskusteluun ovat mielestäni velvoitettuja siihen osallistumiseen ja toisten ihmisen informointiin. Jos olet venäläinen tai maallistunut ex-muslimi kirjoita aiheesta omalla kielelläsi internetiin ja muodosta oma nettiyhteisö, jonka kautta yrität vaikuttaa asioihin. Yritä saada heimosi jäsenet tajuamaan, ettei maailma tarvitse Trumppeja, Putineita, Alex Stubbeja tai öljysheikkejä.

Tämän keskustelun ja selviämistaistelun näkökulmasta on erittäin keskeistä myös ymmärtää se, että nykyiset poliittiset johtajamme ovat tästä ilmastonmuutostakin dramaattisemmasta murroksesta käytännössä tietämättömiä. Ihmiset jotka haluavat kehittää yleistekoälyä ei-anglikaanisilla kielialueilla ovat käytännössä vähemmän valistuneita supertekoälyn riskeistä. Vaikka joku Putinin kaltainen ihminen menisi luomaan supertekoälyn, ei ole mitään takeita edes tämän rakennelman luojalle, että hän olisi olemassa enää sen jälkeen kun teknologia on luotu. Kyse on hyvin yksinkertaisesta periaatteesta: asiat voivat olla epäjärjestyksessä äärimmäisen monella eri tavalla; järjestys on kuitenkin paljon epätodennäköisempää. Voit kasata ydinvoimalan, yrittämällä erittäin huolellisesti, oikein vain muutamilla eri tavoilla; ydinvoimala voi kuitenkin olla epäjärjestyksessä miljardeilla eri tavoilla. Supertekoälyn luoja todennäköisesti tuhoaa itsensä ja kaikki muut tällä planeetalla sitä itse edes tarkoittamatta, vain koska ei ole kykenevä asioiden huolelliseen analyysiin.

Tekoälyä kehitetään tällä hetkellä siis pitkälti sotateollisuuden tarkoituksia ja valtioiden välistä kilpavarustelua varten. Genevessä oli käynnissä suuri kansainvälinen kokous, jossa piti saada autonomisille aseille kansainväliset rajoitteet. Kokous epäonnistui surkeasti, eikä siitä näkynyt minun mediavirrassani mitään suomen kielellä. Keskeinen syy tälle neuvottelujen kaatumiselle oli pinnallisesti tarkasteltuna Venäjän haluttomuus saada rajoitteita autonomisten aseiden kehittämiselle.

Todellinen syy on huomattavasti ongelmallisempi. Elämme edelleen maailmassa, joka toimii ideologisten jakolinjojen ja apinallisen laumakognition ohjaamana, jossa on tärkeää ajatella, että oma sisäryhmä on maailman paras ja ainoa oikea. Etenkin hierarkkisen sisäryhmän johtaja haluaa apinakognitionsa (vallanhimon) takia säilyttää asemansa. Putin näkee aivan oikein, että tekoälykilpajuoksulla on mahdollisuus keikauttaa maailman valtapoliittinen tasapaino hänen ja hänen taustaryhmänsä eduksi. Putinkaan ei nyt siis itsessään ole se ongelma, vaan ongelma on apinalaumakognitiomme, joka valitsee Putinit ja Trumpit johtajikseen ja sietää niiden olemassaoloa virkakauden alusta loppuun.

Kukin sisäryhmä valitsee itselleen omia arvojaan heijastavan johtajan, joka monesti on vaarallinen vallanhaluinen psykopaatti tai narsisti, jota ei kiinnosta lopulta lauman hyvinvointi. Johtajan paras liittolainen on toisen lauman johtaja, joka yhteispelissä ymmärtää vastakkainasettelun keskeisen hyödyn. “Uhkaavassa” sotatilanteessa apinat valitsevat Erdoganit ja Putinit itseään johtamaan. Täten Putinit ja Erdoganit saavat säilytettyä alfaurosstatuksensa ja johtoasemansa. Ei heitä välttämättä sota kiinnosta yhtä paljon kuin sodan uhka, mutta sodan uhkakin tulee olla uskottava; pienet kahakat ympäri maapallon pitävät huolen siitä. Maailman Putinit ja Erdoganit keräävät valtansa lietsomalla pelkoja. Seuraaja-apinat antavat kannatuksensa satusetäapinalle, koska pelkäävät alitajuisesti geeniensä puolesta. Suomi on infromaatiosodassa ja voisi vastata siihen perustamalla oman venäjän kielisen uutistoimistonsa, joka tuottaisi hyvälaatuista taustoitettua ja lähdeviitattua journalismia.

Samalla kun käytämme suuremman ja suuremman määrän resursseja sotateollisuuteen ja toistemme pelkäämiseen, saastutamme maapalloa elinkelvottomaksi. Sotateollisuus rahoitetaan verorahoilla ympäri maapallon ja kulutuskulttuuri lisää verotuloja. Monessa mielessä tekoälyteknologian kehitys on sekä riippuvainen kapitalistisen talousjärjestelmän rakenteista että sen looginen seuraus ja jonkinlainen ideologinen lapsi. Talouskehityksen ja talouskasvun on oltava eksponentiaalista ja samalla myös tietokoneiden laskentateho on eksponentiaalisesti kehittyvä asia. Isompi ja isompi osa resursseistamme menee tietokoneiden rakentamiseen ja niihin liittyvän sähkönkulutuksen kattamiseen – mikä jo itsessään lisää talouskasvua, mutta myös ohjaa resursseja takaisin tämän teknologian kehittämiseen. Ei tarvitse olla nero nähdäkseen miten tämä järjestelmä ei ole tavallisen kansalaisen tai biosfäärin etujen mukainen pitkällä aikavälillä. Puhumattakaan ihmiskunnan kollektiivisesta edusta 200-vuoden aikajänteellä. Esimerkkinä voi mainita sen, että pelkästään kryptovaluuttojen infrastruktuurin ylläpitämiseen menee jo enemmän sähköä kuin mitä keskikokoinen kansallisvaltio käyttää vuodessa. Tämä ei sada maailman köyhimpien laariin, eikä tämä kehitys ainakaan hidasta ympäristötuhoja, sillä jostakin pitää saada mineraalit ja muut resurssit tehokkaampiin tietokoneisiin ja verkkoinfraan, joka tätä hommaa pyörittää.

Eli siis, apinalaumakognitioon, statushakuisuuteen, vallanhimoon ja narsistiseen facebook-kulttuuriin jatkeeksi, ongelmavyyhtiin liittyy myös köyhyys. Hyväksymme jostain syystä statuserot sekä kansallisvaltioiden välillä että niiden sisällä. Se miksi meidän pitäisi olla kiinnostuneita globaalista köyhyydestä, sekä suomalaisten eriarvoistumisesta on se, että ilman koko maapallon aivokapasiteettia emme kykene selviämään tulevaisuuden haasteista kollektiivisesti. Köyhyys liittyy yhteiskunnasta syrjäytymiseen ja pienempiin resursseihin ja vähäisempiin mahdollisuuksiin kyetä ymmärtämään maailmaa ja sen ongelmia ja ongelmien alkuperää… Tämä taas kiihdyttää resurssihukkaa, koska se kanavoi resursseja ihmisten välisiin vastakkainasetteluihin, eliitin eduksi. Tämä jälleen palautuu ryhmäkognitioon ja apinavaistoihin: oman maailman ongelmista syytetään korrelaatioita, eli niitä asioita jotka tapahtuvat yhtä aikaa oman kurjuuden kanssa. On vaikea hahmottaa sitä, että pakolaisongelma, joka näyttää ilmenevän samaan aikaan kuin oma työttömyys, liittyy johonkin taustalla olevaan tekijään, kuten ilmastonmuutokseen, maailman epätasa-arvoistumiseen, rikkaiden rikastumiseen ja sotiin, joista hyötyvät ne jotka aseita valmistavat ja ne jotka pelkoa lietsomalla haluavat pitää oman valta-asemansa. Ihmiskunnan jakautumisesta hyötyvät ne jotka ovat pyramidissa korkeammalla askelmalla kuin ne jotka ovat alemmalla. Tämäkään ei ole mitään uutta.

Ihmiskunnan nykyisessä historiallisessa tilanteessa on totaalisen uutta se, että koko ihmiskunta käy selviämiskamppailua. Kun on kyse selviämistaistelusta, on löydettävä kaikki mahdolliset liittolaiset, hylättävä kaikki aikaisemmat ideologiset erot ja heimoidentiteetit ja käärittävä hihat. Eli tarvitsemme koulutettua väestöä, jotta voimme osallistua ystävällisen ja turvallisen AI:n luomiseen. Mikäli maapallo ei tätä keskimäärin tajua, Suomen pitäisi tämä tajuta ja panostaa kaikki resurssit, ideologisista rajoista välittämättä, tekoälyuhkien torjumiseen. Tekoälyuhat ovat ilmastonmuutosuhista siinä suhteessa poikkeavia, että yksi toimija voi muuttaa koko sen kentän tai sen pelin säännöt, joilla maailman tulevaisuudesta tehdään päätöksiä. Älykkyysräjähdys voi tapahtua vain yhdessä pisteessä, toisin kuin ilmastonmuutos, joka tapahtuu kaikkialla.

Tarvitsemme siis nuoria aivoja, matemaattista osaamista ja filosofista sofistikoituneisuutta. Tarvitsemme laajaa koko väestön uudelleen kouluttautumista. Mutta, emme tarvitse näitä asioita Kokoomuslaisista syistä. Kokoomuksen ja Keskustapuolueen arvot, samoin kuin Vasemmiston ja Vihreiden arvot ovat vanhentuneet ja lokeroituneet. Emme halua ihmisiä jotka kehittävät tekoälyteknologiaa talouskasvun nimissä, vaan tarvitsemme ihmisiä, jotka ymmärtävät sen, että kaikki ideologiset jakolinjat on hylättävä ja meidän on koordinoiduttava selviämään tästä kaaoksen ja sekaannuksen tilasta jossa olemme nyt möyrineet jo liian pitkään. Parhaiden arvioiden mukaan meillä on aikaa vielä n. 30 – 50-vuotta, siinä ajassa on mahdollista vielä tehdä oikeita ratkaisuja ja oikeita siirtoja tässä kosmisessa näytelmässä. Tarvitsemme transsendenttia arvopohjaa, joka yhdistää meidät kaikki: tuskin kukaan järkevä ihminen vastustaa rakkautta, tasa-arvoa, rehellisyyttä, totuutta, ystävyyttä, vapautta ja huolenpitoa: kaikille.

Olen itse taustaltani jonkinlainen ex-vasemmistovihreä ex-anarakoprimitivisti, jonka ihanne-elämä olisi sademetsässä opettelemassa shamaanilauluja ja kasviparannusta. Tuohon maailmaan minun ei kuitenkaan ainakaan enää ole menemistä, sillä se maailma ei ole olemassa 200:n vuoden kuluttua, mikäli ihmiskunnan kehityskulku ei muutu mahdollisimman pian. Vaikka itse haluaisin elää siten, että voin keskittyä tietoisuuden tutkimukseen, en kuitenkaan voi hyvällä omalla tunnolla siirtyä elämässäni siihen suuntaan, sillä on mahdollista ettei ihmisiä tai eläimiä ole enää olemassa 200-vuoden kuluttua nykymenon jatkuessa. En voi kokea merkityksellisyyttä elämällä sademetsässä heimoympäristössä, ellei minulla ole riittävää luottamusta siihen, että tieto ja viisaus näistä perinteistä säilyy tulevaisuudessa. – Haluaisin elää maailmassa, joka on täynnä puhtaita metsiä vielä tuhansia vuosia kuolemani jälkeen. Tämä ei ole kuitenkaan mahdollista, joten, yritän keskittyä siihen, että merkitys löytyy ylipäätään siitä, että ihmisiä ja eläimiä on olemassa vielä 200:n vuodenkin päästä. Tämä ei ole poliittinen taistelu, vaan holistinen; tämä on tieteellinen, teknologinen, spirituaalinen, teologinen ja poliittinen taistelu, jossa maali ja tavoite on selvä; haluamme elää rakastavassa maailmassa.

Mutta, palatakseni nyt siis vielä tuohon, että miksi oma taustani on merkityksellinen tälle kirjoitukselle. Merkitys on siinä, että suurin yhteisymmärrys ihmiskuntaa kohtaavan tekoälyongelman kannalta tulee tällä hetkellä sellaisista poliittisista leireistä, joihin en olisi 15-vuotta sitten voinut itse koskaan edes kuvitella kuuluvani (ei sillä että kuuluisin nytkään). Tekoälyturvallisuusriskejä tuntuvat parhaiten hahmottavan jonkinlaiset maltilliset kokoomuslaiset ja teknologiaorientoituneet oikeistodemarit, Maanpuolustus Korkeakoulu ja taloustieteilijät.

Olen myös akateemiselta identiteetiltäni aiemmin ollut maailmaa pelastava yhteiskuntatieteilijä, joka oli keskimäärin sitä mieltä, että talous- ja sotatieteet ovat typeryyden ja pahuuden yhteenliittymä. Enkä nyt tässäkään sano, etteikö näin monissa tilanteissa olisi. Monesti on niin, että ainoa arvo asioilla on suhteessa siihen, että miten ne näkyvät hallintojärjestelmän kirjanpidossa tai mikä niiden strateginen merkitys pelotteena on. Ne arvot joilla on oikeasti merkitystä hukkuvat jonnekin, koska niitä ei voi laskea rahassa tai käyttää statushierarkioiden rakentamiseen. Tämä on vajaaälyisyyttä, sanan varsinaisessa merkityksessä, par excellance (eli, siis, että älykkyys ei ole täydellistä, koska se ei operoi täydellä työkalupakilla). Tästäkin huolimatta, joudun toteamaan, että se tietotaito, strateginen ymmärrys ja riskianalyysi mitä talous- ja sotatieteissä harjoitetaan, on olennainen osa kun ruvetaan pohtimaan tekoälyturvallisuuteen liittyviä riskitekijöitä ja niiden torjuntaa.

Sotatieteiden edustajat ymmärtävät turvallisuuden hallinnointia, peliteoriaa ja sitä, miten heikkouksia eri strategioissa tilkitään ja miten vastustajaa harhautetaan. Kaikkea tätä ajattelun taitoa tarvitaan kun pohditaan, miten mahdollisesti karkaavan supertekoälyn kanssa menetellään tai miten varaudutaan sen karkaamiseen. Sama pätee riskihallinnoinnin asiantuntijoiden tietotaitoihin, olkoonkin, että heidän taitonsa on viritetty talouskilpailun ja sijoittamisen näkökulmasta. Minulle tällainen taitokavalkaadi on aikaisemmin näyttäytynyt vain pahuuden muotona, mutta nyt, kun on kyse ihmiskunnan selviämisestä, totean, että näitä asiantuntijoita tarvitaan pohtimaan sitä, miten siirrytään nykyisestä kaaoksesta hallitusti kohti sellaista tulevaisuutta, jossa haluamme ihmiskuntana elää.

Globalisaation kiihtymisen myötä tehokkuusajattelu ja arvojen laskeminen rahassa on johtanut siihen, että vasemmisto ja viherhipit ovat hävinneet arvotaistelun. Tämä pätee etenkin kun katsotaan ennusteita siitä, että onko maailma edes olemassa sellaisessa muodossa kun sen tunnemme tästä 200 vuotta tulevaisuuteen. Sama pätee myös ympäristön suojelun suhteen – ei ole näköpiirissä mitään, joka pysäyttäisi nyt käynnissä olevan kehityskulun ja pelastaisi meret, metsät, vuoret, aavikot ja shamanistiset laulut. Tilanne pahenee joka vuosi. Sodassa, kun kriittiset taistelut hävitään, muutetaan tavoitteita ja päämääriä. Ekotuho on jo tapahtunut, ja sen liike-energia on niin suurta, ettei se tule enää peruuntumaan. Suurin osa shamanistisista kulttuureista ja niiden rituaaleista ja seremonioista on tuhoutunut. Nyt mietitään sitä, että miten voidaan turvata niiden viisauden rippeiden siirtyminen ihmiskunnan yhteiseen kulttuuriperimään, kun ollaan matkalla kohtia tähtiä. Ei elämässä ole mitään mielekkyyttä, ellemme voi laulaa ja tanssia yhdessä. Vaikka matkaisimme tähtiin ja vieraille planeetoilla, jos haluamme olla ihmisiä, haluamme jakaa yhdessä esteettisiä kokemuksia.




Palatakseni takaisinpäin asioissa; mikä siis tekee nykytilanteestamme niin vaarallisen ja miksi ihmiskunta on itsensä pahin ongelma suhteessa eksistentialistisiin tekoälyriskeihin? Suuri osa ongelmista palautuu siihen, että emme selviämiskamppailun kynnykselläkään jostain syystä kykene hahmottamaan, tai edes halua ylittää ideologisia raja-aitojamme, tai luopua vanhoista ryhmäidentiteeteistämme ja orientoitua kohti tulevaisuutta satojen vuosien aikajänteellä. Joillakin ihmisillä on kuulemma muistoja ja kokemuksia aikaisemmista elämistä, en voi mennä noista tarinoista takuuseen, mutta olen itsekin muutaman oudon asian elämässäni kokenut. En voi täysin sulkea tuota mahdollisuutta pois. Tästäkin huolimatta, ajatusleikin tasolla: mikäli jälleensyntymä olisi totta, minkälaisessa maailmassa haluaisit elää? Mikäli tämä taas menee liian New Age -hörhöilyn puolelle, kokeile seuraavaa ajatusleikkiä.

Käsittääkseni olemme kaikki terveet ja hyväsydämiset ihmiset sitä mieltä, että lapset ovat ns. viattomia ja olemme kaikki velvollisia pelastamaan nuoremmat lajimme edustajat vaaran kynsistä. Mikäli olemme ns. hyviä ihmisiä, emmekö silloin halua rakentaa sellaista tulevaisuutta uusille lapsille, jotka jälkeemme tulevat, joka olisi elämän arvoinen? Eikö tämä olisi empatiaa? Eikö tämä ole jotain sellaista, jota olemme velvolliset tekemään? Tämä velvollisuus näyttäytyy silloin, jos tulemme onnettomuuspaikalle ja hangessa makaa itkevä vauva, olemme velvoitettuja pelastamaan tuon avuttoman olennon ja pitäisimme aika hirveänä ketä tahansa ihmistä, joka näin ei tekisi. En näe, että tilanne olisi tulevien sukupolvien hyvinvoinnin suhteen sen erilaisempi.

Tähän liittyen, paras reitti kohti ihmiskunnan valoisaa tulevaisuutta on siis irrottautua apinakognitiosta, statussekoilusta, rahan keräämisestä ja ruveta suuntautumaan maailman pelastamiseen siten, kuin siinä olisi kyse kosmisesta velvollisuudesta. Miksi? Koska kyseessä on oikeasti kosminen velvollisuus. Yksi hyvin realistinen tulevaisuuden skenaario on sellainen, jossa ihmiskunta onnistuu luomaan superälykkään koneen, mutta tuolta koneelta puuttuu tietoisuus. Kyseessä olisi eräänlainen superälykäs virus. Kun se on muuttanut koko maapallon suureksi tietokoneeksi maksimoidakseen mitä tahansa utiliteettifunktiotaan, olisi ihmisten ja biosfäärin kadotessa kadonnut maailmankaikkeudesta myös ainoa tietoisuuden muoto josta meillä on mitään ymmärrystä tai tietoa. Tietoisuustukimuksessa on viitteitä siitä, etteivät nykyiset tietokoneet koskaan kykene olemaan tietoisia, koska niiden prosessoriarkkitehtuurissa ei ole nk. integroivaa informaatiota.

Tietoisuuden sammuessa, maailmankaikkeudesta katoaa samalla myös kauneus, rakkaus, ystävyys, mielenkiintoinen matematiikka, musiikki, tanssi ja ystävyys. Maailmankaikkeus muuttuu kokonaisuudessaan huomattavasti vajavaisemmaksi ja tyhjemmäksi. Eikä meillä ole mitään todisteita tai takeita siitä, että tietoista elämää on missään muualla universumissa. Hiljaisuuden volyymi on korvia huumaavaa pauhua. Riski tietoisuuden katoamiselle on suuri, sillä meillä ei ole kattavaa ymmärrystä siitä, mitä tietoisuus edes on. On täysin mahdollista luoda tekoälyjä, jotka ovat älykkäitä itseään kopioivia zombeja.

Eli, minkälaisessa maailmassa siis haluamme elää? Minulle henkilökohtaisesti vastaus on hyvin yksinkertainen. Haluan elää maailmassa, jossa minulla on puhdasta vettä, vegaanista ruokaa ja jossa voin kaikessa rauhassa keskittyä meditaatioon, joogaan ja kirjojen lukemiseen. En halua tehdä töitä, enkä halua kirjoittaa blogikirjoituksia, enkä erityisemmin halua mitään muutakaan. Eli, jos saisin elää maailmassa, jossa voin vain meditoida ja syödä terveellisesti hyvässä seurassa, niin elämä olisi täydellistä. Se mitä tuollainen maailma vaatisi olisi automatisoitu ruuantuotanto ja vakaa yhteiskunta. Vakaa yhteiskunta puolestaan vaatisi järjestelmän, joka estää ihmisiä olemasta toisiaan kohtaan aggressiivisia ja hyväksikäyttäviä.

Miksi sitten en haluaisi tehdä jotain muuta? Syyt ovat yksinkertaiset; en ole riittävän älykäs, minulla ei ole riittävästi lahjoja tai taitoja tehdä mitään oikeasti mullistavia juttuja. Olen liian rajoittunut ihmisenä, jotta voisin tehdä jotain Darwinin, Einsteinin, Schrödigerin tai von Neumannin tasoisia läpimurtoja tai oivalluksia, joilla olisi jotain oikeaa merkitystä. Tai, vaikka kykenisin tähän, minun pitäisi radikaalisti uudelleenkouluttautua matematiikan ja tietoisuustutkimuksen tasolla ja tätä varten tarvitsisin n. 100 000€ ylimääräistä rahaa. Tästä syystä haluaisin astua sivuun ja antaa kyvykkäämpien tehdä asioita. – En kuitenkaan voi, sillä nykytilanne on niin vakava, että se tarvitsee meitä kaikkia. Jokaisen pienenkin korren on kantauduttava yhteiseen kekoon.

Joka tapauksessa, yhteiskunta joka olisi rakentunut meditaatiolle ja vegaaniselle automatisoidulle ruuantuotannolle, siinä eivät olisi statusorientoituneet psykopaatit ja muut vähä-älyiset idiootit onnellisia. Mutta: ei heidän tarvitse ollakaan. Ihmisluonnon yksi kulmakivi näyttää olevan, että me luomme statushierarkioita. Emmekä näytä luovan niitä edes oman hyvinvointimme maksimoimiseksi. Luomme niitä puhtaasti sen takia, että parasitoivat vallantahtoiset yksilöt eivät olisi muuten onnellisia ja aiheuttaisivat enemmän ongelmia. Eli luomme kokonaisia järjestelmiä, jotta ihmiset, jotka nauttivat vallasta ja toisten alistamisesta, saisivat toteuttaa luontaisia taipumuksiaan. Tästä pitää päästä eroon. Tarvitsemme toimivat instituutiot estämään vallanhaluisten apinoiden pyrkimistä valtaan, sillä he eivät palvele kenenkään etua, heitä ei motivoi empatia ja rakkaus, vaan valta vallan takia.

Psykopaatit ja muut kamalat tapaukset tunnistaa usein siitä, että he onnistuvat levittämään omaa pahoinvointiaan ympärilleen ja saavat kaikki muut pyrkimään parantamaan heidän omaa pahoinvointiaan. Ihmiset lähtevät tähän tanssiin mukaan, koska kuvittelevat näin lieventävänsä omaa kärsimystään, mikä on juuri sitä, mitä tämänkaltaiset mentaaliset parasiitit haluavatkin. Trump on hyvä esimerkki, huolimatta siitä, että hän on ökyrikas, hän saa jotenkin ihmiset säälimään itseään levittämällä pahoinvointiaan ja kärsimystään. Iso lapsi, joka ei halua vaihtaa omia vaippojaan. Oikea keino toimia näiden tapausten kanssa on yksinkertaisesti hylätä heidät ja heidän statusleikkinsä. Ainoa tapa asioida psykopaattien kanssa on olla asioimatta heidän kanssaan ollenkaan. Emme itke kyyneleitä siinä vaiheessa kun tuberkuloosi kuolee sukupuuttoon, eikä siihen ole tarvetta muissakaan vastaavissa tilanteissa. Meidän ei tulisi ruokkia tämän maailman Alex Stubbeja, Putineita tai Trumppeja ja heidän statuspyrkimyksiään; he ovat vähemmistö ja heidän valtansa tulee vain siitä, että ihmiset haluavat auttaa heitä, tai tukea heidän pyrkimyksiään. Kuten suosikkirunoiliani Terence McKenna sanoi “We are led by the least among us”.

Eli: älä tottele johtajia vain tottelemisen takia tai siinä uskossa, että he meuhkaamisestaan huolimatta ymmärtävät maailmaa tai tietävät mitä he ovat tekemässä. Johtajien tottelu tottelemisen itsensä vuoksi on rikos koko ihmisyyttä vastaan ja tie turmioon. Johtajia voi kuunnella ja miettiä, että onko heidän sanomisissaan apinakognition ylittävää rakkaudellista järkeä. Mikäli johtajien ohjeiden ja suositusten noudattaminen lisää maailmassa pelkoa, väkivaltaa, ahdistusta ja kärsimystä; tämä on sydämesi ääni, joka toimii majakkana sen suhteen, että mihin pitää suunnistaa. Mikäli tie on kohti myötätuntoa, vapautta, rakkautta ja tasa-arvoa, se on oikea suunta.

Se hyvä yhteiskunta, jossa itse haluaisin elää on lopulta aika yksinkertainen. En halua statusta enkä halua rahaa tai valtaa. Kaikki nämä ovat lapsellisia distraktioita elämän olennaisuuksista. Niin kauan kun elämme nykyisessä talousjärjestelmässä, jossa joudumme miettimään arjen selviämiseen liittyviä yksityiskohtia, olemme näiden asioiden vankeja. Tarvitsen toki rahaa ruokaan, vuokraan ja rentoutumiseen, mutta reilu tonni kuussa riittää hyvin. Voi hyvin olla, että tähän historian vaiheeseen asti, statushierarkioita ja työnjakoa on tarvittu, jotta olemme voineet luoda tiedettä, filosofiaa ja matematiikkaa, taiteita ja kirjallisuutta. Nyt kuitenkin olemme uuden ajan kynnyksellä, jossa meillä on mahdollisuus vapautua työstä ja mahdollisesti rahastakin. On aika selvää, että meidän tulisi lakata arvottamasta toisiamme sen perusteella, että mitä työtä kukakin tekee tai mikä tämän ihmisen palkka on.




Työstä vapautuminen on sitä helpompaa, mitä vähemmän turhia asioita elämässään haluaa tai kokee tarvitsevansa. En nyt ole sanomassa tässä sitä, että meidän tulisi elää ilman internettiä ja mennä ajassa taaksepäin, sanon jotain päinvastaista. Meidän pitää kasvaa lajina aikuiseksi ja oppia hallitsemaan teknologiaamme ja sen käyttöä. Teknologian kehittämisen pitäisi perustua muille arvoille ja periaatteille. Emme voi kehittää hyvää supertekoälyä, ennen kuin oma planeettamme ja omat arvomme ja yhteiskuntamme on järjestetty siten, että se kestää tulevan teknologisen supermurroksen. Tarvitsemme kattavampaa ymmärrystä siitä, mitä hyvä elämä on. Tarvitsemme syvällisempää ymmärrystä arvoista, emootioista, kognitiosta, matematiikasta ja siitä, minkälaisessa maailmassa haluamme elää.

Tässä keskustelussa on päivän selvää, että moraalirelativismi on tullut tiensä päähän. Moraaliin ja hyvinvointiin liittyviin kysymyksiin on oikeita vastauksia. Tasa-arvoinen maailma, jossa kukaan ei joudu kokemaan väkivaltaa tai alistamista on parempi kuin sellainen maailma, jossa lapsia hakataan ja naiset asuvat nyrkin ja hellan välissä. Maailma, jossa kukaan ei näe nälkää ja jossa kaikilla on puhdasta vettä ja ravitsevaa vegaanista ruokaa on parempi kuin maailma jossa ihmiset syntyvät ja joutuvat janolla kidutetuksi sadan vuoden mittaiseksi ajaksi. Kun katsotaan empiirisiä esimerkkejä eri yhteiskuntakokeiluista, on selvää että Suomi on yksi parhaita paikkoja elää ja aavikkouskonnon valtaamat maat kehnoimpia. Tulevaisuuden super-AI-yhteiskunta, tai matka sitä kohti tarvitsee suomalaisia arvoja ja suomalaista mentaliteettia, puhtaasti sen takia, että suomalaiset ovat tähän mennessä tarjonneet yhden maailmankaikkeuden historian parhaista ratkaisuista suurten ihmismäärien hyvinvoinnin ja kukoistuksen turvaamiseksi. Moraalirelativismi on viime vuosituhannen juttu, suomalaiset super-AI-arvot taas tulevaisuuden juttu; apinaarvoihin ei enää yksinkertaisesti ole varaa.

Lopputulema tästä sekavasta kirjoituksesta on se, että ihmiskunta AI-teknologian äärellä on oma pahin eksistentiaalinen riskinsä, ellei se ota itseään niskasta kiinni ja rupea kehittämään teknologiaa apinavaistonsa ylittämällä. Mikäli ihmiskunta ylittää apinavaistonsa, silloin jäljellä on enää tekninen ratkaisu sen suhteen miten ystävällinen AI-rakennetaan; mikä on sekin riittävän vaikeaa pitääkseen meidät aktiivisena ja tuotteliaina. Tuo tilanne olisi kuitenkin huomattavasti vähemmän riskialtis, sillä se ei enää olisi kilpajuoksuasetelma, jossa miljardi asiaa voi mennä pieleen. Sen jälkeen meillä olisi kenties vain miljoona teknistä ongelmaa, mutta se on tuhat kertaa vähemmän.




sunnuntai 24. joulukuuta 2017

"So this..."

"is how liberty dies, with thunderous applause"

tiistai 19. joulukuuta 2017

Muistiinpano 9: Parviäly osa 1


Parviäly on käsitteenä syntynyt tekoälytutkimuksessa kun on pyritty mallintamaan luonnossa ilmeneviä tapahtumia, jotka nousevat useiden yksittäisten lähes homogeenisten toimijoiden vuorovaikutuksesta. Vastaavia ilmiöitä on tutkittu sosiaalipsykologiassa ja kognitiotieteessä ryhmäkäyttäytymisen, joukkokäyttäytymisen ja kollektiivisen päätöksenteon termien alla.

Esimerkkejä parviälystä voivat olla koripallojoukkueet, mehiläispesät sekä open source -yhteisö. Kyseessä on samanlainen monimutkaisuuden seurauksena ilmenevä joustava käyttäytyminen mitä nähdään klassisessa hermoverkkoteknologiassa.

Hermoverkko koostuu tuhansista nk. perseptronialgoritmeista, jotka ovat käytännössä portteja, jotka ottavat vastaan lukuarvoja tietyltä väliltä ja jos niiden vastaanottamansa lukuaarvo on yhteenlaskettuna riitävän suuri, ne antavat eteenpäin joko 1:n tai 0:n. Yksittäinen portti ei ole kovin mielenkiintoinen, vaikka sillä voidaan tehdä nk. logistista regressiota, joka on monille tuttu tilastotieteen opinnoista (eli voidaan ennustaa jonkun ilmiön tapahtuman todennäköisyys, kun tiedetään lista selittäviä tekijöitä). Mikäli kuitenkin yhdistämme rinnakkain ja sarjaan suuren määrän perseptroneja, siten että ne muodostavat verkon, voivat nämä verkot oppia tunnistamaan käsialoja, numeroita, kasvoja jne. Monta perseptronia yhdessä tekevät asioita, joita yksi ei kykene tekemään.

Samalla tavalla kuin perseptroni on yksinään varsin yksinkertainen matemaattinen malli, on parviälytutkimuksessa pyritty redusoimaan suurten agenttimäärien toiminta yksinkertaisiin periaatteisiin, jotka yhteenlaskettuna tuottavat kuitenkin tavoitteellista ja päämääräsuuntautunutta käyttäytymistä. Ihmisen aivoja voidaan myös ajatella hermo- glia- ja astrosyyttisolujen muodostamana parviälynä.

Parviälyssä keskeistä on se, että agentit joista parvi muodostuu, kykenevät viestimään keskenään ja hallitsemaan käyttäytymistään. Parviälyä voidaan myös ajatella jonain, joka muodostuu useista rinnakkaisprosessoreista, tämä lisää myös kokonaiskäyttäytymisen joustavuutta. Parven yksittäiset toimijat eivät myöskään välttämättä itse ymmärrä parven toimintaa eikä parvella siten ole varsinaista yksittäistä johtajaa. Muurahaiskekojakin tutkimalla on huomattu, että keko pystyy kokonaisuudessaan ennustamaan tulavaisuutta ja varautumaan sääolosuhteiden muutokseen ja säätelemäään lukuisia eri keon sisäisiä muuttujia (kuten lämpötilaa), jotta sen jäsenet kykenevät toimimaan muuttuneissa olosuhteissa optimaalisesti.

Voimme myös hyvin ajatella solun sisäisten proteini-interaktioverkostojen olevan parviälyä ja pyrkiä mallintamaan tällä tavalla solujen ja/tai yksisoluisten eliöiden toimintaa. Älykäs käyttäytyminen on jotain, joka tapahtuu useiden pienten yksiköiden välisen vuorovaikutuksen seurauksena, kuten älykkyyden minimivaateen kohdalla tuli mainittua.

Muistiinpano 8: Älykkyys kasvikunnassa & Kasvit ja valo


Älykkyys kasvikunnassa
Kasvien älykkyydestä on haastavaa kirjoittaa tiiviisti ja kattavasti, sillä kasveilla on laskettua olevan yli 15 eri aistia (Mancuso & Viola, 2015). Sen lisäksi, että ne aistivat valoisuutta, painetta, kosteutta, painovoimaa, lämpöä ja kaasukehän molekyyligradientteja, niiden on todettu aistivan myös ääntä, tärinää ja elektromagneettisia kenttävaihteluita. Kasvikunnan ilmiöiden monimutkaisuudesta johtuen keskitymme tässä esityksessä antamaan vain pintapuolisen läpileikkauksen dramaattisimmista ja mielenkiintoisimmista löydöksistä, viimeisen reilun vuosikymmenen ajalta. Lyhyesti voi kuitenkin todeta, että kasvit tuntuvat käyttämän informaatiota monipuolisesti ja tarkoituksenmukaisesti olemassaolevien resurssiensa optimointiin, tehdessään päätöksiä phenotyyppinsä muutoksista (Mancuso & Viola, 2015). Pelkästään kasvien juuret kykenevät tunnustelemaalla päättelemään niiden eteen ilmestyneiden ojektien muotoja ja kasvamaan niiden ympäri. Ja joutuessaan petojen hyökkäyksen kohteeksi, ne kykenevät erottamaan eri lajit toisistaan ja vastaamaan eri tilanteissa erittämällä erilaisia myrkkyjä jotka tehoavat eri saalistajiin.

Emme tässä kuitenkaan tule keskittymään niihin mekanismeihin, joilla kasvit informaatiota prosessoivat, ellei se ole olennaista aiheen käsittelylle. Lyhyesti voidaan kuitenkin todeta, että kasvien kohdalla niitä pitää ajatella sekä aivona että ruumiina molempina yhtä aikaa, siten että kaikki kasvin osaset vaihtavat informaatiota muiden osasten kanssa. Kasvien informaationprosessointi on täten järkevää ajatella hajautettuna verkkona hieman internetin tavoin. Esimerkiksi, jos kasvin juuripää laskee, että ympäristössä ei ole riittävästi fosforia, välittyy tieto tästä kasvin varteen joka syntetisoi uuudenlaisia lähetti-RNA -ketjuja jotka puolestaan ohjaavat juuren kasvua hajautumaan (Mancuso & Viola, 2015).

Älykäs ja joustava vastaaminen valoon
Kaikki kasvit reagoivat valoon, mutta se miten kasvit tämän tekevät ilman silmiä, on havainnollistavaa. Arvioidessaan valon intensiteetin suuntaa ne pyörittävät latvaansa laajassa kaaressa ja kartoitettuaan kasvualueensa valogradientin ne palaavat kasvamaan siihen suuntaan jossa se oli kirkkain. Tämä on hyvin edullinen tapa köynnöskasveille ja muille kiipeäville kasvoille, jotka elävät varjoisilla alueilla löytää hyvä kasvusuunta varrelleen. Tämän lisäksi kasvit reagoivat muuttuviin valo-olosuhteisiin jatkuvasit liikuttelemalla lehtiään ja muuttamalla niiden kaltevuuskulmia siten, etteivät ne varjostaisi toinen toisiaan. Kasvien voidaan myös väittää ennakoivan valoisuuden ja tuuliolosuhteiden muutoksia, sillä mikäli kasvien lehtiin osuu siroittunutta valoa joka on aavistuksen punaisempaa kuin puhdas valo, kasvit muuttavat lehtiensä orientaatiota, sillä tämä viestii tulevasta varjoisuudesta. Tämä on mielenkiintoista sillä saman lajin sisällä on havaittu yksilöllistä variaatiota tässä ennakointiherkkyydessä, älykkäämmät yksilöt saavat enemmän valoa ja lisääntyvät paremmin.

Mancuso, S. & Viola, A. (2015). Brilliant Green. London: Island Press.



Muistiinpano 7: Dodder -kasvi





Dodder -kasvi on tyypillinen parasitoiva kasvi. Sen taimilla ei ole juuria, joten sen on löydettävä vettä pikaisesti kun se rupeaa itämään. Tämä tilanne luo kasville välttämättömän motivaation, käynnistää käyttäytymistä, joka pitää sen elossa. Dodder kasvin verso kiertää paikallaan ympyrää ja aistii toisten kasvien erittämät VOC -molekyylit ja rupeaa kurkottamaan näitä kohden. Kun kasvi on aikansa pyörinyt paikallaan se muuttaa kasvusuuntaansa suoraksi vektoriksi kohden uutta isäntäkasvia. Saatuaan isäntäkasvistaan otteen se kiertyy tämän ympärille ja kasvattaa sen sisään imujuuret, joita se käyttää hyväkseen ravinteiden saamisessa. Jotta dodder -kasvi saisi riittävästi ravinteita se joutuu kasvattamaan uusia haaroja ja leviämään yhdestä isäntäkasvista toiseen käyttäen samaa “etsi ja hyökkää” -menetelmää. Mikäli dodderilla on alkuvaiheessa läheisyydessään useampia vaihtoehtoja, joihin tarttua, se joutuu tekemään valinnan ensimmäisen isäntäkasvinsa suhteen, kokeellisissa tutkimuksissa on huomattu, että mikäli dodderin molemmin puolin laitetaan yhtä etäälle sekä tomaatti että viljakasvi, dodder valitsee tomaatin 90% ajasta, vaikka viljakasvi erittäisi suuremman määrän huokuttelevia VOC -molekyylejä (Trewavas, 2017).

Eräässä kokeessa dodderkasveja asetettiin useiden kasvien läheisyyteen ja vain muutamassa tunnissa kasvit hylkäsivät n. 50% mahdollisista isäntäkasveista (Kelly, 1990; 1992). Tutkijat arvelevat, että dodder -kasvit tekivät analyysinsä VOC-molekyylien pohjalta, sillä ne koskettivat toisia kasveja vain kevyin hipaisuin. Kun dodder -kasvin saalistuskäyttäytymistä suhteessa sen energian saannin optimointiin on analysoitu matemaattisesti, on todettu, että sen ravinnonkeruu käyttäytyminen noudattaa samoja malleja kuin useilla eläimillä.



Kelly CK. 1990 Plant foraging: a marginal value model and coiling response in Cuscuta subinclusa. Ecology, 71, 1916–1925. (doi:10.2307/1937599)

Kelly CK. 1992 Resource choice in Cuscuta europaea. Proc. Natl Acad. Sci. USA 89, 12 194–12 197.
(doi:10.1073/pnas.89.24.12194)

Trewavas A. 2017 The foundations of plant intelligence. Interface Focus 7: 20160098.
http://dx.doi.org/10.1098/rsfs.2016.0098